ToiRi 100 vuotta

Toivakan Rivakan historiikki Toivakan Rivakka 1915-2015 julkaistiin heinäkuussa 2016. Jos et ole vielä hankkinut omaa kirjaa, voit ottaa yhteyttä Sisko Minkkiseen minkkinensisko (at) gmail.com

Kirja kertoo Toivakan pisimpään toimineen urheiluseuran vaiheet sadan vuoden ajalta. Parhaat tulokset on saatu yleisurheilussa, josta kirjoitetussa luvussa muun muassa Rivakkaa tunnetuksi tehneet Juhani Manninen, Tapani Häkkinen ja Ritva Metso ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Liikuntaolosuhteiden paraneminen ja monipuolistunut lajivalikoima ovat muuttaneet seurassa harrastettavien lajien painopistettä. Viime vuosikymmeninä palloilulajit ovat koonneet suurimmat harrastajajoukot. Rivakan vaiheet liittyvät osaksi paikallishistoriaa ja kulttuurielämää. Yhteistyö muiden paikallisten yhdistysten kanssa on ollut monipuolista. Hyvin tiivistä ja tuloksellista se on ollut Toivakan kunnan liikuntatoimen kanssa. Toivakan Rivakka on tarjonnut viime vuosikymmeninä mahdollisuuksia monenlaisen urheilun harrastamiseen kaiken ikäisille liikkujille ja luonut positiivista asennetta liikunnan harrastamiseen.

Toivakan Rivakan 100-vuotisjuhlanäyttely oli tutustuttavissa kirjaston salissa syys-marraskuussa 2015.

 

Toivakan Rivakan 100-vuotisjuhlaa vietettiin kirpeässä syyssäässä 20.9.2015. Juhlapäivä alkoi jumalanpalveluksella kirkossa klo 10; liturgia ja saarna kirkkoherra Panu Partanen, musiikki kanttori Suvi Sievänen, tekstinlukija Minna-Mari Kivimäki. Korpelan perhehaudalle seppeleen veivät Saara Mynttinen, Veijo Ruokonen ja Marjatta Taipale. Jumalanpalveluksen jälkeen juhlaväki siirtyi herkuttelemaan kahvilla ja täytekakulla koulun ruokasaliin. Kahvituksen aikana ja sen jälkeen seuran puheenjohtaja Pauli Hintikka ja varapuheenjohtaja Terttu Marttila ottivat onnitteluja vastaan koulun auditoriossa.

 

Juhlan koulukeskuksen salissa juonsivat Arja Koriseva ja Kari Hiltunen. Pauli Hintikka toivotti juhlaväen tervetulleeksi ja nauratti yleisöä muisteloillaan polkupyöräilykisoista, voimisteluharjoituksista ja kirkkoherra Korpelan kuulantyönnöstä Perälän pihan kuularingissä. Sekä Hintikan tervehdyssanoissa, Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelän juhlapuheessa että Korisevan ja Hiltusen juonnoissa korostui liikunnan ilo ja yhteiset muistot sekä monet menestyneet urheilijat, jotka ovat vuosien mittaan edustaneet Toivakan Rivakkaa ja Toivakkaa. Iloksemme useat heistä olivat päässeet juhlaan paikalle.

 

Juhlapuheessaan Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä nosti esille monia aktiivisia tekijöitä ja merkittäviä tapahtumia Toivakan Rivakan historiassa. Hän korosti puheessaan vapaaehtoistyön merkitystä, yhdessä tekemisen riemua ja yhteisöllisyyttä urheiluseuratyössä. Urheiluseuraan toivotetaan tervetulleiksi kaikki lapset ja nuoret ja osalla heistä siivet kantavat kilpa- ja huippu-urheiluun asti.  Toivakan Rivakan urheilijoissa näkyy selkeästi koko elämänkaari lapsista veteraaniurheilijoihin sekä hienot esimerkit elämänmittaisesta urheilukipinästä niin kentillä kuin katsomoissa.

 

Juhlassa Tapio Vesander esitti humoristisia näytelmäkatkelmia, Veijo Heinonen lauloi ja soitti kitaraa ja Arja ja Karla Karmala lauloivat juhlan osallistujien sydämiin. Myös Toivakan puhaltajat ja Tähtärit viihdyttivät juhlayleisöä ja tyttöjen tanssiryhmä Jurity esitti vauhdikkaan tanssiesityksen. Historian havinaa -osiossa saimme kuulla tarinoita Toivakan Rivakan alkuvaiheista aina nykypäivään asti ja katsella Pekka Huikon kokoamaa kuvakavalkadia, jossa vanhat tutut, nyt jo hurmaavasti harmaantuneetkin, urheilijanuorukaiset ja -neitoset kisasivat sekä paikallisilla että kansallisilla ja kansainvälisilläkin kilpakentillä. Olavi Jouttijärven päätössanojen jälkeen juhlan huipensi Keski-Suomen kotiseutulaulu.

 

TOIVAKAN RIVAKAN 100-VUOTISJUHLASSA JAETUT ANSIOMERKIT

 

Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi: Pauli Hintikka

Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi: Sirkka Heinström ja Terttu Marttila

Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansiomitali: Kari Niemi

Suomen Urheiluliiton hopeinen ansiomerkki: Sirkka Heinström ja Terttu Marttila

Suomen Aikuisurheiluliiton hopeinen ansiomerkki: Terttu Marttila, Irja Nieminen ja Marjatta Taipale

Pronssinen ansiomerkki: Timo Suomalainen

Toivakan Rivakan viiri: Tauno Hokkanen, Arja Koriseva, Senja ja Erkki Koriseva, Satu Paalanen, Päivi Saarelainen, Marjatta Taipale, Tapani Taipale, Tuomo Tapper ja Jukka Tuliniemi.

Toivakan Rivakan puheenjohtajille puheenjohtajan nuija: Ilkka Hallikainen, Pauli Hintikka, Tapani Häkkinen, Kalevi Jääskeläinen, Terttu Marttila, Kari Niemi, Jukka Seppänen ja Seppo Solanti.

Marja-Leena Laitinen, Terttu Marttila, Marjatta Taipale, Pauli Hintikka, Sisko Minkkinen ja Mika Minkkinen ihmettelemässä Toivakan Rivakan historiallisia dokumentteja.

Rivakasti vierähtänyt vuosisata

 

Toivakan Rivakka täytti viime vuonna pyöreät sata vuotta ja sehän on kirjan arvoinen saavutus. Marja-Leena Laitinen on tehnyt suururakan ja koonnut kansien väliin seuran keskeisimmät vaiheet. Asiasta alettiin puhua jo lähes kolmisen vuotta sitten. Eniten äänessä oli kunniapuheenjohtaja Pauli Hintikka, mutta asiasta innostuivat myös muut aktiivit, kuten Terttu Marttila. Kirjasta Toivakkatalon olohuoneeseen keskustelemaan ovat lisäksi kokoontuneet entinen opettaja ja aikuisurheilutähti Marjatta Taipale, sekä Sisko ja Mika Minkkinen, jotka edustavat Rivakan nykypäivää.


– Paulin ja Tertun lisäksi sain loppuvaiheessa paljon apua Sisko Minkkiseltä. Kokonaisuudessaan projektia voi kutsua haastavaksi, toteaa kirjoittaja Marja-Leena Laitinen. Historiikin tekemisen vaikeudet liittyivät nimenomaan arkistomateriaalin hajanaisuuteen ja suoranaisiin aukkoihin, sekä hieman yllättävästi kuvien puutteeseen. Kaikista hankaluuksista huolimatta Laitinen on pystynyt luomaan varsin värikkään ja elävän kuvan urheilusta Toivakassa viimeisen sadan vuoden aikana.
Rivakan kokouspöytäkirjat ovat tallella vasta vuodesta 1952 lähtien. Sitä edeltävästä ajasta Marja-Leena Laitinen löysi tietoa lehdistä, maakunta-arkistosta.

– Perustamisuutinen löytyi Suomalainen-lehdestä. Silloin teki mieli todella kiljahtaa riemusta, kun tuntikausien mikrofilmien selaamisen jälkeen uutinen löytyi, Laitinen kertoo.
Kirjan jakaminen kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee kronologisesti Rivakkaa Toivakan urheiluelämässä ja toinen keskittyy Rivakan urheilijoihin ja lajeihin on hyvä valinta. Se tekee teoksesta helppolukuisen.

Elämä vuonna 1915 oli toisenlaista. Muutama vuosi aikaisemmin perustetun Toivakan pitäjän asukkaiden arjen täytti enimmäkseen työ pelloilla ja navetoissa. Mutta maailma oli muuttumassa.

– Liikunta on ihmiselle luontaista, heti kun vapaa-aikaa vähän jäi, niin varsinkin miesporukat ryhtyivät kisailemaan. Otettiin vaikka keppi maasta ja heitettiin, Marja-Leena Laitinen kertoo.

– Tai vedettiin köyttä tai sormikoukkua, lisää Marjatta Taipale sen näköisenä, että olisi helposti houkuteltavissa kilpasille.

– Vaikutteet tulivat aina muualta ja olosuhteet vaikuttivat siihen kuinka hyvin ne juurtuivat Toivakkaan, Marja-Leena Laitinen sanoo.

Juuri perustettu urheiluseura aloitti juhlallisesti. Toivakan kirkkoherra ja sittemmin kuuluisa virsirunoilija Simo Korpela kirjoitti tilaisuuteen runon ja lienee Korpeloilla tekemistä seuran nimenkin suhteen. Korpelan kotipitäjässä Teuvalla kun oli jo 13 vuotta toiminut seura nimeltä Teuvan Rivakka.

”Voimistelun ja urheilun harrastus vaikkapa vaistomaisestikin on ihmiskunnalle aina ollut yleinen ilmanalasta ja rotuerotuksista huolimatta Ruumiimme voiman ja kestävyyden osoiteukset eivät saa olla raakuuden näytteitä, vaan kaikkien hyvien voimien yhtymä, jota johtaa luja tahto”, lausui lehtori Arvo Vartia avajaispuheessaan.

– Ihan sopisi tähänkin päivään, toteaa Pauli Hintikka.

Pian kuitenkin keskityttiin nuoressa ja kahtiajakautuneessa valtiossa raakuuden näytteisiin.

– Korpelan pojat Kalervo ja Pellervo olivat Rivakan perustamisessa primus motoreita vuonna 1915, mutta sitten he kaatuivat vuoden -18 sodassa ja toiminta taantui, kertoo Pauli Hintikka.

Korpelan poikien kuolema kahden päivän sisällä helmikuussa Mikkelissä oli kova isku rovastin perheelle ja Rivakkakin haipui hetkeksi taka-alalle. Urheiluharrastusta kuitenkin jatkettiin Toivakan suojeluskunnan riveissä. Mitä rauhallisemmiksi ajat pikkuhiljaa palautuivat, sitä enemmän suojeluskunnan toiminta oli urheilua ja kuolemia ja haavoittumisia tapahtui enää pesäpallokentällä. Kuitenkin vasta 1930-luvulla palattiin Rivakkaan ja toiminta käynnistettiin uudelleen vuonna 1932. Seurassa harrastetut lajit olivat hiihto, yleisurheilua ja pesäpallo.

Rivakkaa tekivät tunnetuksi 1950 – 1970-luvuilla yleisurheilijat. Juhani Manninen oli menestyksekkään sisarussarjansa suurin yleisurheilutähti ja edusti Suomea Rooman olympialaisissakin. Hänen päälajinsa oli pituushyppy. Tapani Häkkinen kuului keskipitkien matkojen kärkijuoksijoihin ja edusti Suomea useissa maaotteluissa. Ritva Metso oli 70-luvulla moninkertainen suomenennätysnainen kuulantyönnössä ja 5-ottelussa ja kuuluu yhä kymmenen kaikkien aikojen eniten Kalevan maljan pisteitä keränneen urheilijan joukkoon, vaikka lopetti uransa jo 26-vuotiaana. Sami ja Pekka Niemi tekivät Rivakkaa tunnetuksi voimisteluareenoilla. Nykyään menestyneimmät yksilöurheilijat löytyvät aikuisyleisurheilusta, kirkkaimpina tähtinä Terttu Marttila ja Marjatta Taipale, sekä tulevaisuuden lupaus Sisko Minkkinen.

– Nyt eläkkeellä olen täällä koikkelehtinut, tuumaa Marjatta Taipale. Ja aika hurjaa koikkelehtimista se on ollutkin. SM-mitaleita on niin paljon, ettei lukumäärää muistakaan.
Aikuisurheilu- aikaisemmin veteraaniurheilubuumin isä on edesmennyt kunnanjohtaja ja Rivakka-aktiivi Matti Niemi.

Rivakasta on osallistuttu ahkerasti myös valtakunnallisiin tapahtumiin. – Meillä oli esimerkiksi viimeisissä suurkisoissa 90-luvulla Suomen suurin joukkue, mainitsee Terttu Marttila. Suurkisat loppuivat talousvaikeuksista kärsineet SVUL:in lakkauttamiseen.

Varoja toimintaan on hankittu monilla tavoin. Alkuaikojen iltamaperinteestä siirryttiin 50-luvulla tansseihin seurantalolla.

Sitten tuli maaltamuutto ja vei tanssijat mukanaan. Verokalenteria ja Toivakan Joulu –lehteä julkaistiin 60-70 -luvuilla ja jälkimmäistä jälleen 90-luvulta alkaen nykypäiviin saakka.
Kunniakierros on valtakunnallinen tapahtuma, mutta harva seura osaa ottaa siitä niin suuren hyödyn irti kuin Toivakan Rivakka. Tämä on pitkälti Terttu Marttilan ansiota.

– Tertun tapa hankkia sponsoreita on jotain aivan uskomatonta, ihmettelee Marja-Leena Laitinen.

Urheilupaikat ovat sadassa vuodessa muuttuneet. Ensin oli Perälän kaupan vieressä Hiekkasen kenttä. Vuonna 1954 rakennettiin keskusurheilukenttä, jonka avajaisissa esiintyi itse Tapio Rautavaara.

Vuonna 1964 päästiin myös sisällä liikkumaan asianmukaisissa tiloissa kun uuden keskuskoulun yhteyteen valmistui liikuntasali. Vuonna 1999 rakennettiin uusi sali, joka ei aivan riitä nykyisen suosikkilajin salibandyn virallisiin mittoihin ja nuorten Tigersien kotipelit joudutaan pelaamaan Lievestuoreella. Alle 10-vuotiaat lapset voivat vielä pelata viralliset pelitkin Toivakan salissa.
Salibandyinnostus jyllää Toivakassa ja joukkueurheilu on ainakin tällä hetkellä yksilölajeja vahvempi. Pyyntö salin laajentamisesta on kuntaan jätetty ja aina löytyy parannettavaa muissakin liikuntapaikoissa.

– 2005 muutimme Toivakkaan ja lähdimme melko pian mukaan Rivakan toimintaan. Viime vuonna sitten naapuri Saarelaisen Päivi pyysi tilalleen johtokuntaan, Sisko Minkkinen kertoo.

– Pieneksi kunnaksi täällä on lapsilla todella hyvät harrastusmahdollisuudet, Mika Minkkinen lisää. Molemmat toivovat lisää vanhempia mukaan talkootoimintaan, jonka he itse ovat kokeneet myös hyväksi tavaksi tutustua uusiin ihmisiin.

– Loistava juttu, että on saatu tällaisia uusia aarteita kuten esimerkiksi Minkkiset ja Ruohosen Jenni mukaan, Terttu Marttila sanoo.

Vaikka salibandyssäkin kilpaillaan, on harrastaminen ja kuntourheilu tällä hetkellä pääasia.

– Jos haluaa kilpailla, niin siihen pitää olla mahdollisuus, mutta ei pakolla, Sisko Minkkinen sanoo.

– Minä olen kilpaurheilija, mutta nuorten suhteen ajattelen, että tärkeintä on saada nuoret liikunnan pariin. Jos kilpailukipinä syttyy, niin antaa sen syttyä ja palaa, Pauli Hintikka päättää.

Paikallisuutiset, Hanna Lahtinen